ensimmäisessä kirjoituksessani haluaisin korostaa etteivät välttämättä kirjoitukseni edusta omia mielipiteitäni enkä välttämättä kannata asioita joita käyn läpi. vitut.

mielipiteitähän maailmaan mahtuu ja suomessakin niitä on ainakin muutama tusina. niistä yleisesti ottaen on hankala kiistellä ilman, että toinen  osapuolista ei ottaisi itseensä. en tahdo yleistää, mutta varsinkin ämmien kanssa väitellessä lopputulos sisältää kyyneleitä ja vähintää facebook-kaverilistalta poiston. sama pätee uskovaisiin vajakkeihin ja kaikenlaisiin näppäriin mukamas itsenäisiin ajattelijoihin.

aikani kuluksi selailin erästä suomalaista keskustelufoorumia ja huomasin kyseisen portaalin olevan oikea timanttikaivos. varhaisnuoret ja keski-ikäiset ihmiset kilpaa pätevät asiantuntemuksellaan.

selailin foorumilla läpi keskustelua, jossa pohdittiin tatuointien vaikutuksesta työelämässä ja jotain siihen suuntaan. vastaukset olivat lähes poikkeuksetta kaivettu pikaisesti joukkohaudan vähiten mädän ruumiin suolesta. tahtoisin tietää mitä esimerkiksi nimimerkillä työelämän konkari mahtaa olla käypä kommenteillaan väheksymään tatuointeja omistavia ihmisiä, olettaen hänen 70 % todennäköisyydellä olevan töissä hetkellä jolloin aivopierunsa ilmoille laski.
kulutin elämästäni tärkeitä minuutteja lueskellen mitä hulluimpia väitöksiä liittyen aiheeseen ja ajoittain myös aivan johonkin muuhun. pääsin kuin pääsinkin irroittautumaan kaatopaikalta ennenkuin se imaisi minut maatuvaksi ruhoksi alleen.

lyhyen elämäni aikana olen tullut tulokseen, että sanonta mitä vanhempien suusta kuulemme koko vitun nuoruusikämme "silloin kuin miehet olivat rautaa, ja veneet puita" vai miten se nyt sitten menikään, on täyttä paskaa. toimistotyöllä itsensä elättävä marjatta 48 vuotta sekä 1950-luvun kovin jätkä, rakennusmestari marko edustavat sellaista ikäpolvea jota tykkään kutsua ahdasmielisiksi laiskoiksi paskoiksi. kusipäät. ajat ovat muuttuneet, vaan te ette ajan mukana. kyseiset paskantärkeät marjatat ja markot voitaisiin kerätä parijonoon kaikille suomen suurille toreille ja teloittaa.

mielipide on mielipide ja ei siitä muuksi muutu, ellei vastaväittäjä omista alumiinista pesäpallomailaa tai aseenkantolupaa. ja jos edellä mainitut tuottavat mielipiteessä muutoksia, voidaan todeta ettei mielipidettä ollutkaan olemassa. olisi kuitenki helvetin piristävää huomata, jos tavoissa ja ennakkoluuloissa voitaisiin tulevaisuudessa päästä oman ajatusmaailman ulkopuolelle ja kehittyä kaikinpuolin kohti parempaa, jos näin voi ilmaista.

paskat siitä, miten asiat tehtiin muinoin. vitut siitä, oletko sinä marko tehnyt kolmekymmentä vuotta näin. jos ihminen alkujaan koitti lisääntyä luolissa naimalla pelkästään persreikään, ei meitäkään nykypäivänä olisi. onneksi muinaismarkon kaveri tuli ja kertoi minne se mulukku pitää tuikata, jotta alkaa jälkeläisiä tulemaan.

ikäväkseni, internet on vain iso hiekkalaatikko, jossa ikään ja sukupuoleen katsomatta voimme jokainen pitää hauskaa, mutta muutoksia emme voi saada aikaan. tämän vuoksi olenkin itse omaksunut hieman käytännönläheisemmän tavan muuttaa mielipiteitä ja käännyttää ihmisiä kohti loistavampaa tulevaisuutta. sinäkin voit aloittaa sen vaikka jo tänään lähikauppasi kassalla tirvaisemalla kiilailevaa, pikkukolikoilla maksavaa mummelia nyrkillä takaraivolle niin, että tekarit lentävät pitkin hyllykköjä. jos uskot omaavasi jo hyvän peruskunnon liittyen aihealueeseen, voit iskeä satunnaista metri-makea olut osastolla sixpackillä poskille niin, että näkö lähtee.

mielipiteellä ei ole merkitystä pidemmällä tähtäimellä.